Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Tänään tuli joulutervehdysten postituskuori. Olen joka vuosi tosissani pyrkinyt lähettämään joulukortteja. En ole siinä vielä onnistunut.

Yhtenä vuotena teimme jo kortit valmiiksi, mutta ne jäivät lähettämättä. Yleensä korttien lähetys on kuitenkin jäänyt vain ajatusasteelle. Omasta asenteestahan se on kiinni.

Tämä vuosi on poikkeus: en aio lähettää joulukortteja. Tekee tiukkaa heittää postituskuori paperinkeräykseen, mutta aion pysyä päätöksessäni enkä sorru haaveleimaan postikorttien lähettämisestä.

Tänä vuonna pyrimme nimittäin lähettämään joulutervehdyksemme sähköisesti. Jos onnistumme, ehkä äitikin tulee olemaan tyytyväinen.

On kyllä mukavaa saada joulukortteja; on hauska seurata ketkä jaksavat tai kerkiävät itse näpertämään joulutervehdykset alusta asti. Mutta missä vaiheessa joulukortit voi heittää roskiin? Sitä tulee aina kauhea syyllisyyden tunne.

Kun kerran tyhjensin jotain äitini vanhaa arkistoa, löysin sieltä yli kymmenen vuotta vanhoja joulukortteja puolituntemattomiltakin. Ei hän niitä koskaan edes katsellut, mutta ei niitä heti voi poiskaan heittää.

Onneksi minun mieheni heittää kortit roskiin viimeistään loppiaisena. Toivottavasti tämä tunnustus ei kuitenkaan vähennä saamiemme joulukorttien määrää.

Joulukortit netistä

Omalla kuvalla varustettuja joulukortteja voi hankkia netin kautta osoitteesta fotoyks.fi ja postista voi tilata uniikkeja postimerkkejä.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Tänään kaivoimme mummolasta taas viisivuotiaallemme joulukalenterin. Hänellä on aina ollut sama mummon ostama joulukalenteri, joka täytetään joka vuosi herkuilla ja krääsällä.

Viime vuonna vaari täytti viikonpäivälappujen avulla kalenterin. Tänä vuonna on minun vuoroni. Kalenteriin menee pikkuautojen lisäksi erilaisia purukumeja ja tietenkin namuja.

Viime viikolla isä meni kauppareissulla lupaamaan pojalle kaupan karkkikalenterin. Minä vedin herneen nenään. Järjetöntähän se olisi kun vanhassa kalenterissa on kuitenkin vähintään joka toinen päivä namuja. Itse täytetyssä on vähemmän kaupallisuuttakin. Isännällä ei aina pää toimi.

Nyt on vain luotettava pikkuisen huonoon muistiin… eli itkua ja hampaan kiristystä tästä vielä tulee.

Lapsena minulla oli lähes joka vuosi se sama suklaakalenteri, jossa oli jauhoista suklaata. Tämä johtui varmasti siitä, ettei paperikalenterin lisäksi juuri muita vaihtoehtoja ollut. Viidennellä luokalla, kun olin karkkilakossa, sain tarrakalenterin.

Nykyisin on lapsille ainakin lego-, tarra-, purkka- ja karkkikalentereita, mutta miksi en ole törmännyt painettuun aikuisten adventtikalenteriin? Olisi kiva juosta joka aamu innoissaan kalenterille katselemaan pientä puolialastoman uroon kuvaa (ja unohtaa vieressä heräävä todellisuus). Jouluaaton iso kuva vasta jännä olisikin! Ja miehille tietenkin tissiadventtikalenteri.

Aikuisten adventtikalenteri olisi omiaan vähentämään monien jouluahdistusta. Valoa synkimpään vuodenaikaan.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Kaikki huolelliset ihmiset ovat jo ostaneet joululahjansa. Minä en. Minä ostan lahjat vasta joulukuussa, silloin kun kaikki muutkin rynnivät kaupoissa joulupaniikissa.

Ainoa ihminen, jolle ostan joululahjan ajoissa, on veljeni. Tämä johtuu siitä, että joka vuosi joko siskoni tai minä ostamme hänelle uusimman Mitä Missä Milloin kirjan. Se, joka ensimmäisenä ehtii tämän lahjan varaamaan saa sen antaakin.

Jos en ehdi varaamaan kirjaa ensimmäisenä, lahjan keksiminen on lähes mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että veljelläni on jo kaikkea ja tarpeeksi rahaa ostaa itse kaiken haluamansa. Tänä vuonna minä kerkesin ensimmäisenä pyytää äitiäni tilaamaan MMM:n kirjakerhosta

Oikeasti emme edes tiedä haluaako veljeni keräillä kyseistä kirjasarjaa. Äiti vain jossain vaiheessa alkoi kerätä sitä. Ja joka vuosi kun veli avaa kirjapakettinsa, kuuluu hiljainen ”jaa”. Sama juttu kun hän avaa uusimman Arto Paasilinnan (se on äidille varattu ostos).

Ehkä tällä kertaa lahjaksi olisi sopinut jokin, joka saisi veljeni vihdoin aloittamaan keittiö-remontin, josta on puhunut vuosia. Tähän mennessä hän on hankkinut vasta yhden Ikean keittiöhyllyn tulevaa keittiötä varten. Lahjakortti ei kuitenkaan toimisi, koska hän ei varmasti kerkeäisi käyttämään sitä määrä-ajassa.

Tämän joulun ongelman muodostavatkin vain isäni ja mieheni lahjat…

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Rakastan joulua. Minulle joulun tekee perhe. Tärkeitä oheistuotteita ovat kuitenkin joulumusiikki, lumi ja kuusen tuoksu, sekä jouluvalot ja ehdottomasti ruoka. Materiaalisen joulun juhlimisen keskitän kuusen koristeluun ja lahjojen ostamiseen. En kerää joulukrääsää.

Itse asiassa, kyllä minä taidankin kerätä krääsää. Joulukuusen koristeiden lisäksi taloudestamme löytyvät enkelikellot, jouluenkeli, joulutähti ja muutama joululiina sekä tonttukorosteet ikkunoihin ja pöydälle. Lisäksi on vain ajankysymys koska meille tulee kynttelikkö. Pihavalot eivät sentään ole vain jouluun, vaan koko pimeään vuoden aikaan kuuluvia.

Ihana joulufiilis herää jo ensilumen sataessa maahan. Silloin alkaa jo pakollakin hyräillä joululauluja. Viime viikonloppuna laitoin talvivalot pihalle, kun paluumatkalla ostosreissulta niitä näkyi jo neljän kodin pihoilla ja parvekkeilla. Hommaan meni yli tunti, kun kyseessä olivat muutaman vuoden vanhat valot. Mutta oli se sen arvoista.