Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Hullujen päivien saldo: nolla joululahjaa. Joululahjojen ostofiilistä ei ole vielä näkynyt, mutta ihme ja kumma, joulufiilis alkaa muuten jo iskeytymään päälle. Joululaulut soivat korvissa ja kynttilät palavat melkein joka ilta.

Joulun tuloa on ihana seurata. Ostoskeskuksissa on kiva katsella kuinka joulutavaroita kannetaan paikoilleen. Lelulehdet alkavat tippumaan postilaatikkoon ja sisustuslehdet lähestyvät hiljaa jouluteemaa. On kuin tyyntä myrskyn edellä.

Hiljalleen rakennan ympärilleni tulevaa joulua. Aikataulu on hahmoteltu ja lahjoja suunniteltu, joulukuusen paikka on päätetty. Ja jouluun on vielä yli kaksi kuukautta!

En kuitenkaan näe mitään huonoa siinä, että valmistautuu tulevaan jouluun. Joulu on ainakin minulle rauhoittumista ja nauttimista ympärillä olevista asioista.

On hyvä unohtaa jo etukäteen joulustressi ja ostosahdistukset. Istahdan lasten nukkuessa hyvän juoman kanssa nojatuoliin, kynttilän valoon.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Edellisestä joulusta selvittiin kunnialla. Syötiin itsemme ähkyisiksi, pukki kävi ja lasten lahjoja ihmeteltiin loppu ilta.

Nyt alkaa taas joulu kurkkimaan syksyn takaa. On alettava suunnittelemaan joulun vierailuaikatauluja ja lahjoja.

Vierailuaikataulu alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Pukkikin on jo tilattu. Muuton takia asumme nyt lähempänä vanhempiani, joten tästä näyttää tulevan ensimmäinen jouluyö omassa kodissa. Kaikkina edellisinä jouluina olemme majoittuneet joukolla vanhempieni luo.

Joululahjojen ostaminen alkaa yleensä minun kohdallani Stockan hulluilta päiviltä. Se on ainoa ale, jota harrastan. Ja siellä annan itseni irrotella. Vaikka kyseessä onkin vain markkinointikikka, annan itseni langeta alennuksiin.

Tällä viikolla ostosnautinto on edessä. Lasten lelu- ja kirjaosastot on ehdottomasti käytävä läpi. Ja niin myös koko muukin tavaratalo.

Kodin Ykköseen oli muuten jo ainakin pihavalot tulleet myyntiin. Minusta joulun koristelua ei saa langeta suunnittelemaan liian aikaisin, muuten into voi loppua kesken. Sitä odotan ainakin marraskuulle.

Nyt vain toivotaan, että pitkästä aikaa saataisiin valkea joulu.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Eilen käytiin ostamassa joulukuusi Prismasta. Tosi upea tuuhea yksilö, 30e. Uuden imupinnan sahaaminen oli vaikeampi tapaus ottaen huomioon, että talosta ei löytynyt kuin lasten saha. Tänään jo siis laitettiin kuusi pystyyn ja koristeltiin.

Koristelu on ihanaa onneksi myös poikani mielestä. Poikani haluaa laittaa kuusen täyteen vanhoja muovipalloja, minä en. Olen joka vuosi hankkinut uusia lasipalloja (tai palleita kuten pojallani oli ennen tapana sanoa). Ensi vuonna tekee jo tiukkaa saada kaikki mahtumaan.

Vanhempieni luona kuusi koristeltiin aina aaton aattona kun iskä oli saanut luututtua lattiat. Tai oikeastaan aina se venyi aaton puolelle, noin kello yhteen. Vieläkin sama tapa taitaa olla elossa.

Iskä kantaa kuusen sisään ja asettelee sitä pitkään jalkaansa. Seuraavaksi hän laittaa valot ja sitten pääsevät lapset valloilleen. Lapset, jotka nykyisin ovat aikuisia. Äiti katsoo vierestä jouluoluensa kanssa.

Vanhempien luona vanhimmat koristeet ovat jostain 1900-luvun alkupuolelta ja uusia ostetaan joka vuosi. Viime vuonna mummo pääsi oikein Saksaan ostelemaan aitoja joulukuusen lasipalloja.

Sekä minulle että äidilleni on kertynyt suuret kasat käyttämättömiä joulupalloja. En keksi mitä niille voi tehdä.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Tänään kävin jouluostoksilla Helsingin keskustassa. Porukkaa sikana ja aikaa liian vähän. Joulun ruuhka-ahdistuksen välttää jos vain hymyilee ja hyräilee kaupassa itsekseen joululauluja, välittämättä kauppojen muiden asiakkaiden mielipiteistä.

Ainoa kauppa missä tähän mennessä olen muuten kohdannut joulumusiikkia, on Sokos. Sielläkin tuli vain pari biisiä normaalimusiikin lomassa. Minulle se on pettymys. Nautin joulumusiikista. Näköjään kaupat ovat nousseet varpailleen joulukriittisten ihmisten jupinoista.

Vietin kaupoissa vain neljä tuntia, mutta nyt on ainakin pikkusen ja miehen lahjat hankittu. Vaaville ostin Brion pikkuauton ja palikkalaatikon, pehmokirjan, Geomag baby paketin ja kippotornin. Isommalle herralle tarttui tällä kertaa mukaan vain lisäosa Battleground peliin.

Kirjakaupat ovat pakollisia jouluostoskohteita, koska mieheni mielestä joulu ei ole mitään ilman kirjoja. Hintaerot ovat kuitenkin järkyttäviä. Kävin Suomalaisesta kyselemässä erästä kirjaa, sitä ei ollut hyllyssä, mutta sen hinta olisi ollut jotain 42e. Sokoksella sama kirja oli alle 30e ja lopulta Kirjatorilla hinta oli jotain 18,5e. Ostin Kirjatorilta ja suosittelen muillekin hintojen vertailua.

Harmittaa vain kun ei vielä pääse paketoimaan, unohdin nimittäin ostaa lahjapaperia. Sentään sain itse askarrella nimilaput kartongista ja tarroista. Kyllä se joulu sieltä tulee…

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Vanhempieni luona on jouluisin seisovapöytä, koska kaikki ruoka ei mahdu ruokapöytään. Pöydässä istuu tänä jouluna vähintään yhdeksän ihmistä viisivuotiaasta pojastani 98-vuotiaaseen isoäitiini ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Tänä vuonna joulua viettävät mummolassa lisäksi kaksi vauvaa.

Alkuruoan kalat ovat ihanaa herkkua. Viime vuonna joulupöytä oli tylsempi tapaus, koska olin raskaana ja graavit ja mädit olivat kiellettyjen listalla. Isäni on ehdottomasti maailman paras graavaaja ja hänen laittamansa lohet ja siiat sulavat kielellä. Viime vuosina hän on laittanut tavallisen graavilohen lisäksi myös rosépippurigraavia.

Pöydässä on tietenkin myös kolmenlaista mätiä: muikun, siian ja kirjolohen. Viime vuosina äitini on tehnyt kirjolohen mädistä terriiniä, joka on todella hyvää. Mieheni opetti koko perheen syömään muikunmätiä, kermavaahtoa ja sipulia hapankorpun päällä.

Myös sillit kuuluvat joulupöytään. Meidän tapauksessa sillejä on pöydässä ainakin viittä eri lajia. Ja sillien kanssa uusia perunoita, nam. Joka vuosi äitini kertoo joulupöydässä kuinka minä en eräänä vuonna syönyt kuin kaksikymmentä uuttaperunaa.

Lämpimistä ruoista odotan eniten omaa sekoitustani. Kasaan porkkanalaatikosta, purkkiherneistä ja kinkun ”liemestä” tehtyä kastiketta läjään lautaselleni. Herneet ovat minun ja veljeni intohimo, mutta siskoni inhokki. Jos kinkku on kosteaa, on myös se ihana makuelämys.

Kaikille oma versionsa on tärkeää. Kun kaikki asuimme vielä kotona, piti pyttipannua laittaa kolmea eri lajia; minä en syönyt sipulia, veljeni ei syönyt makkaraa (mutta onnesi vielä pekonia siihen aikaan) ja loput halusivat pyttipannuun makkarat, sipulit ja pekonit.

Jouluna äitini laittaa veljelleni oman kalkkunan (jota myös muut saava syödä) ja siitä tietenkin oman kastikkeensa, koska veljeni lopetti punaisen lihan syömisen joku vuosi sitten. Ja famulle laitetaan lipeäkalaa, jota kukaan muu ei edes maista.

Ruoka näyttelee isoa osaa joulussamme. Mieheni alkoi dieetille 24.11., jotta voisi hyvin mielin lihota jouluna vakio viisi kiloaan. Tämän käytöksen epäterveellisyyden esilletuominen ei ole suotavaa.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Nyt ovat joulutähdetkin ikkunoissa. Viime tai toissavuonna ostin Stockalta ihanan punaisen joulutähden. Sen tuoma tunnelmallinen valo on hurmaava. Enkelikellotkin on koottuna, nyt vain pitäisi löytää jostain sopivia kynttilöitä niihin.

Joulukoristelun ja -siivouksen lisäksi en joudu paljoa joulujärjestelyihin panostamaan, me kun vietämme koko joulun mummoloissa. Viimeistään aattoaamuna lähdemme omien vanhempieni luokse aamupuurolle ja vietämme siellä koko aaton. Siellä syödään ja joulupukkikin varmaan pääsee kyläilemään.

Joulupäivänä pakkaamme pojat ja lahjat autoon ja ajelemme mieheni vanhempien luokse. Siellä syödään jouluherkut ja varmaan availlaan toinen setti lahjoja. Sitten vihdoin illalla kotiin ja joulu onkin yhtäkkiä ohi. Onneksi kaikki asumme sentään pääkaupunkiseudulla.

Harmillista tässä järjestelyssä on, että missään vaiheessa ei pääse kunnolla rentoutumaan ja vain olemaan, mikä minun mielestäni on yksi joulun parhaista puolista. Jatkuvasti on valmistauduttava seuraavaan tapahtumaan. Aikaisempina vuosina vietimme jouluaaton kummassakin mummolassa, mutta se kävi jo liian rankaksi.

Tänä aamuna poikani ehdotti, että viettäisimme joulun kokonaan kotona. Itse en ole valmis siihen. En voisi kuvitellakaan joulua ilman äitini joulupöytää ja perhettäni. Aikaisemmin syksyllä kerkesin jo herättelemään toiveita jouluyön vietosta kotona kun katselimme asuntoa vanhempieni läheltä, se meni kuitenkin sivu suun.

Sentään tänä vuonna jouluun voi valmistautua jo edellisenä viikonloppuna. Muutama vuosi sitten jouluna oli vain yksi vapaapäivä, se jätti aika kylmäksi.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Lapsena joulupukinlistani oli aina todella pitkä. Joinakin vuosina selailimme lelulehtiä ja leikkasimme niistä kuvia listoihimme.

Aina ei kuitenkaan voi saada mitä haluaa, kuten vanhempani sanoisivat. Useita leluja en vuosienkaan toivomisen jälkeen saanut pukin kontista. Nyt toteutumattomat toiveet näkyvät lastemme pakettien määrässä.

Koko lapsuuteni toivoin lahjaksi sähköistä autorataa. En koskaan saanut sitä. Poikamme sai järjettömän ison autoradan viime vuonna pukilta. Jälkeenpäin ajatellen lahja oli melko älytön. Nyt se on mummolan takkahuoneessa, koska se on ainoa paikka minne se mahtuu ja sitä ei viitsi monimutkaisuuden takia purkaakaan.

Lapsena eräällä kaverillani oli Nintendo ja Super Marion pelaaminen oli mahtavaa. Olin varmasti tylsä vieras, koska usein en halunnut muuta tehdä kuin pelata. Toivoin itselleni Nintendoa monena jouluna, mutten koskaan saanut sitä.

Tämän vuoden alussa poikani ilmoitti haluavansa synttärilahjaksi Nintendon. Tällä viikolla kävimme ostamassa hänelle viisivuotislahjaksi Nintendo DS Liten ja siihen tietenkin Super Mario pelin. Sain luvan pelata kun poikani nukkuu. Viime yönä pelasin tunnin.

Kai me kaikki elämme jossain suhteessa omaa lapsuuttamme uudelleen omien lapsiemme kautta. Ainakaan lahjojen osalta en usko, että lastemme osa on liian rankka. Ehkä materian liian suuri läsnäolo saa jossain vaiheessa aikaan hylkimisreaktion.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Vaihdan jouluisin lahjoja vain yhden ystäväni kanssa, en tosin joka vuosi. Ystäväni aloittaman tradition mukaan annamme yleensä toisillemme lahjaksi yhteisen illan.

Tämän vuoden alussa kävimme leffassa katsomassa romanttisen komedian, Holidayn ja PizzaHutissa syömässä.

Tänäkin vuonna annan hänelle varmaan kirjekuoren, jossa on leffaliput ja lupaus viedä hänet ulos syömään. Lahja on helppo ja antaa valinnanvaraa. Ajankohdan, leffan ja ruokapaikan voi päättää myöhemmin. Tällä kertaa laitan kyllä paikan valmiiksi jotta päästään etanoita syömään…

Leffalippujen sijastahan voisi antaa lahjaksi ooppera- tai teatteriliput, mutta millä sitten kiduttaa omaa miestä? Vanhalle ystävälle voi antaa vaikka liput nuoruuden lempibändin keikalle.

On todella mukavaa olla välillä vain kahdestaan, jutella paskaa miehistä. Lahja on oikeastaan myös itselle, lupaus illasta ilman kotitöitä.

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Aloin tänään miettimään elämäni parasta joululahjaa. Vaikeaksi meni.

Minulla on tapana jättää aina parhaat viimeiseksi. Koko aikuisikäni olen aina jättänyt kirjekuoret viimeisiksi. Niistä ilmestyy riihikuivaa, lahjakortteja ja arpoja. Ehkä vielä jonain vuonna löydän kirjekuoresta mieheni antaman matkalahjakortin, jolla voi kustantaa koko perheen loman etelään. Meillä on yhteiset rahat, mutta lomanvaraus ilman rahamutinoita vasta luksusta olisikin.

Elämäni paras joululahja on kuitenkin ala-asteiässä ollessani koko perheelle hankitut videot. Olin kinunut niitä pitkään. Aattoaamuna heräsin (ihme ja kumma) vasta siskoni ja veljeni jälkeen. Menin olohuoneeseen sohvalle, otin tv:n kaukosäätimen ja laitoin tv:n päälle. Sisarukseni seurasivat silmät suurina joka liikettäni ja heillä oli hauskaa kun en muutamaan minuuttiin huomannut tv:n kaukosäätimen vieressä ollutta vasta-asennettujen videoiden kaukosäädintä. Olo oli kuin voittajalla. Iloa kesti varmaan vähintään koko vuoden.

Kaikilla on rakkaimpia joululahjoja ja sellaisten antaminen on aina kiva tunne. Mikä on sinun rakkain joululahja?

Jaa Facebookissa     Jaa Twitterissä

Kaupat ovat jo kuukauden ajan olleet täynnä joulusuklaita. Minulle ne eivät ole mikään heikkouden paikka, mutta miehelleni suklaarasiat edustavat täydellistä joulua. Joka joulu saamme monet kerrat kuulla kuinka hän kymmenvuotiaana ei syönyt jouluaattona mitään ruokaa, mutta neljä levyä suklaata ja konvehdit päälle maistuivat hyvin.

Jopa mieheni mielestä suklaita ei ole pakko ostaa kotiin kunhan niitä löytyy joulunviettopaikoista, mummoloista. Mieheni isä ostaa jouluisin erilaisia suklaarasioita sadalla eurolla ja anopille marmeladit. Lisäksi jokainen saa oman suklaarasian lahjaksi ja anopille marmeladit.

Joulu vanhempieni luona on muuttunut paljon suklaisemmaksi minun ja siskoni miehien myötä. Minä ja sisarukseni olemme aina pitäneet enemmän kirpeistä ja kovista karkeista, myös jouluna. Ennen jouluun eksyi vain isovanhempien tuomat suklaalevyt ja paketti Wiener Nougata.

Me ostimme lapsina myös joka vuosi äidille ja iskälle omat Twist-pussit joululahjoiksi. Aina tuli kiire syömään kummankin pussista mustat lakritsitoffeet, äiti tykkäsi marsipaanista. Lahjana tämä oli mukava, koska alkuvuosien jälkeen emme enää yrittäneet pakata pusseja vaan pelkkä juhlanaru riitti.

Twist-pusseista tuli tapa, jota alettiin pitää itsestäänselvyytenä. Jossain vaiheessa lopetimme tämän tradition ja se oli yllätyksekseni vanhemmille pettymys. Jatkoimme traditiota seuraavana vuonna.

Suklaan on oltava kylmää, usein jopa pakastimessa ollutta. Lämmin suussa sulava suklaa on ällöä.

Oma lempijoulusuklaani on Wiener Nougat, ainakin pieninä annoksina nautittuna. Se on ainoa suklaa josta mieheni ei pidä. Kyllä joulu vaatii myös paketin kylmiä After Eightejäkin.

Mieheni mukaan suklaarasian on sisällettävä niitä huonompiakin konvehteja, jotta parempia osaisi arvostaa. Minä napsin vain parhaat päältä.