Ei tarvitse enää jännittää milloin voin kertoa totuuden Joulupukista ekaluokkalaisellemme. Totuus Joulupukista paljastui tänään.

Poikamme kysyi suoraan: ”Äiti, onko Joulupukki olemassa?” Sydämeeni sattui, mutta sain sanottua, ettei se oikein ole. Vähän aikaa prinssimme tuijotti minua miettien uskoako vai ei. Vakuutin hänet ja kysyin mistä hän päätteli näin.

Yksi koulukaveri oli nähnyt lahjojen säilytyspaikan kotona ja toisen kohdalla Joulupukin parta oli irronnut edellisellä vierailulla. Olisi ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa lasten keskusteluja.

Nopeasti silmissä kasvanut poika tiesi heti, että lahjat tulevat vanhemmilta ja loppupäivän sai kuulla pilalauluja Joulupukista.  Olemassaolon keskustelut on käyty myös hammaskeijusta ja pääsiäiskukosta, ehkä ne pehmittivät iskua sekä äidille että lapselle.

Kokonaisuudessaan paljastus sujui hyvin, mutta voi olla, että jatkoa on luvassa. Sovimme, ettei totuutta tarvitse paljastaa kaksivuotiaalle pikkuveljelle.

Perheeseemme kuuluu ekaluokkalainen. Hän elää vielä syvässä uskossa Joulupukkiin. Kohta seitsemänvuotias poikamme on muuten hyvin analyyttinen ja skeptinen, mutta jostain syystä usko Joulupukkiin ei horju.

Tänä vuonna ekaluokkalaisemme luopui kuitenkin yllättäen uskostaan tonttuihin. Hänen mukaansa tarinat tontuista ovat epäuskottavia. Kun kysyin mistä Joulupukki saa tiedot lasten lahjatoiveista jos he eivät kirjoita pukille, hänen ensimmäinen arvauksensa oli kaupasta.

Joulupukki-asiat saavat minut jännittyneeksi, koska pelkään menettäväni uskottavuuteni lapseni silmissä. Äitini ystävä kertoi saaneensa elinikäiset arvet kun sai tietää, ettei Joulupukkia olekaan. Hän ei voinut koskaan antaa anteeksi isälleen tämän valehtelua.

Jos poikani saa muuta kautta tietää totuuden Joulupukista, tämä voi olla edessä meilläkin. Eikö minun siis kannattaisi kertoa totuus? En halua katkeroittaa lastani vielä, eikö sen aika ole vasta teini-iässä?

Milloin kertoa totuus Joulupukista? Tuntuu, että tämän joulun osalta on jo liian myöhäistä. Arvet olisivat liian pinnalla kun pukki kohdataan. Toisaalta, tuttavaperheen tokaluokkalainen poika yritti vielä viime jouluna epätoivoisesti uskoa Joulupukkiin. Lopulta koko joulu meni isän mukaan pilalle, koska poika ei pystynyt millään pitämään viatonta illuusioitaan yllä.

Vanhemmuuden vaikeita kysymyksiä. Koskaan ei voi tietää mikä toimii. Ehkä on vain elettävä päivä kerrallaan…

Kävin tänään Stockan Argos-hallissa joulupallo-ostoksilla. Kuten lähes joka vuosi, sain taas mukaani muutaman ihanan joulukuusenkoristeen. Haluan pitää joulukuusessani yllä tiettyä värimaailmaa, joten mikä vaan ei kelpaa. Käytännössä koristeiden on oltava punaisia tai kullansukuisia.

Vanhempieni joulukuusessa on muutama koriste isoäidiltäni 1900-luvun alkupuolelta. Oli kiva katsella kuinka Stockalla oli kokonainen pöydällinen erittäin samantyylisiä hopeisia koristeita. Jos lähtisin rakentamaan uutta joulukuusityyliä, voisin helposti sortua tähän. Hyllyiltä löytyi myös upeita lasisia joulukäpyjä, jotka olisivat halunneet mukaan, mutta pysyin kovana.

Tämän vuoden joulukoristeväri tuntuu olevan valkoinen. Valkoisia koristeita on paljon ja ne ovatkin hyvän näköisiä, mutta eivät istu kaiken kanssa yhteen. Lähes kaikkiin valkoisiin koristeisiin on yhdistetty kimalletta jossain muodossa. Sen sijaan syvän punaiset koristeet ovat kadonneet.

Minun silmääni sattui, että joulupallot eivät ole palloja tai käpyjä; ne ovat värikkäitä joulukenkiä, hylkeitä, lintuja, perhosia, sukkia, muffinsseja jne. Omaan makuuni tämä ei iske, mutta monella oli kädet täynnä pastellinvärisiä joululeivoksia kuusen oksille.

Ehkä nyt on muotia tehdä kuusesta sekatavarakauppa. Eikä se minulle kuulu millainen kuusi kenenkin kodissa on. Joka tapauksessa joulukoristeissa on tunnetta. Lapset katselevat koristeita vuodesta toiseen ja kiintyvät niihin. Aikuisina he valitsevat oman tiensä, mutta ehkä tutun koristeen näkeminen saa lämmön sydämeen.

Iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä ihminen kaipaa lämpöä. Moni etsii tätä lämpöä hakeutumalla joulun rauhoittavaan maailmaan.  Mutta mitä jos jouluiseen mielentilaan ei pääse vaikka sinne haluaisi? Onneksi sinne pääsyä voi avittaa.

Heti kun pimeä tulee jo ennen verhojen sulkemista, on aika laittaa pihalle jouluvalot. Tämä pehmentää lumetonta maisemaa ja näin tuot iloa paitsi itsellesi, myös muille. Kynttilät tuovat myös mahtavan rauhallisen tunnelman. Kaiva kaikki vanhat kynttilänjalat ja puoliksi poltetut pätkät, täytä kämppä niillä ja nauti.

Joulumusiikki on nopea tie rauhalliseen tunnelmaan. Onneksi joulumusiikille on paljon vaihtoehtoja, eikä levyhyllystä ole pakko valita sitä lapsikuoron kilisee-kilisee-kulkusta. Monelle Loirin joululaulut ovat rauhoittavia, toiset pitävät amerikkalaisista klassikoista.

Monet elokuvat pyörivät aina jouluisin tv:ssä. Kukaan ei pakota odottamaan tv-kanavien aikatauluja. Voit tilata leffat netistä tai marssia kauppaan. Ota sohvalle viltti, lämmitä juomaa ja laita leffa pyörimään.

Jouluruokia voi vapaasti syödä ennen joulua. Ainakin sitten tietää mitä aidosti haluaa nauttia jouluaattona. Ainakin glögi, piparit ja suklaakonvehdit ovat vapaata riistaa. Aidomman joulufiiliksen voi saada syömällä itsensä ähkyksi.

Joulun lämmin tunnelma kumpuaa myös yhdessäolosta. Kutsu perhe tai ystävät kylään ja pitäkää omat pikkujoulut. Voitte vaikka askarrella yhdessä omatekoisia joululahjoja tai joulukortteja. Joululaulut taustalla ja glögi edessä on mukava puuhailla yhdessä.

Jos mikään näistä ei tunnu auttavan pidä kombo-ilta, jossa hyödynnät kaikkia näitä joulun rauhoittavia ominaisuuksia. Bonuksena paketoi jokin lahjapaketti vaikka itsellesi.

Jouluna kuuluu katsoa leffoja. Itse haen pehmoista joulufiilistä leffoista jo kuukautta ennen joulua.
Tänä vuonna on kuitenkin ongelma. Muutossa annoimme videonauhurimme pois, samalla lähtivät kaksikymmentä vuotta säilytetyt nauhat. Kaikki upeat joululeffat on nyt mennyttä.
Perinteisiä joululeffojani (varmasti monen mielestä vähemmän jouluisia) olivat esimerkiksi Uneton Seattlessa, Kun Sally tapasi Harryn ja Steve Martin leffat (kuten Morsiamen isä niin noloa kun se onkin myöntää). Holiday on myös upea jouluelokuva. Leffoissa ei ole tärkeintä taiteellisuus vaan tunnelma, jonka merkitys joulun aikaan korostuu.
Aion kyllä hiljalleen kerätä joululeffaläjääni uudempaan muotoon, mutta vielä tänä vuonna joulussani on pieni kolo.
Mieheni perheessä oli tapana vuokrata läjä leffoja joulunpyhiksi kun hän oli pieni. Perheen pojat käpertyivät tunneiksi isän kainaloon katsomaan länkkäreitä. Se on perinne, jonka mieheni haluaa siirtää omille pojilleen. Jos tv ei dominoi elämää, on sen ääreen rauhoittuminen mukava osa joulua.

Kaupat täyttyvät jo myös jouluruoista. Tämän vuoden ensimmäiset piparkakut leivottiin tiistaina. Jokainen piparinpaisto on harjoittelua siihen suureen eli piparkakkutalon rakentamiseen.

Viime vuonna jäi piparkakkutalo rakentamatta, mutta taas tänä vuonna on suuret suunnitelmat. Aluksi mies aina kaavailee rakentavansa itse suunnittelemansa talon, mutta koska virallisia piirustuksia ei joulukuun puoliväliin mennessä saada pöytään, kaivan netistä tai lehdistä valmiit ohjeet. Tuhisten mies suostuu rakentamaan valmisohjeistakin jotain.

Hitaasti ja varmasti palat leikataan ja paistetaan. Leikkimiselle ei ole sijaa tässä vaiheessa, sillä muuten suunnitelma voi tuhoutua. Miehen tehtäväksi siunaantunut sokerin sulatus ja sillä liimaaminen on vakavaa hommaa. Kaikkien on varottava, sillä hänellä on käsissään jotain kuumaa. Muiden on tuettava piparinpalasia ja tehtävä se huolella. Ok, on ihan hyvä antaa hänellekin vähän valtaa, edes pipareiden paistossa.

Ongelma muodostuu kun minä lasten kanssa haluaisin osallistua piparkakkutalon lopulliseen asuun. Aluksi mies rakentaa taloa yhdessä, mutta kun koristeluun ei varata kahden päivän suunnitteluaikaa ja namuja asetellaan piparinpintaan melko sattumanvaraisesti, mies siirtyy mököttämään, koska emme noudata yhteistä suunnitelmaa.

Piparitalon rakentaminen on kuitenkin hauskaa ja miehen käytös antaa siihen vain huvittavan säväyksen, jolla pääsee jatkossa piikittelemään. Tänä vuonna olisi kiva saada parhaat palat videolle ja kaivaa ne esiin kun minua väitetään vaikeaksi.

Lopullisesta talosta otetaan kuvia eri suunnista ja heti aletaan suunnitella seuraavan vuoden teosta. Sehän voisi olla vaikka linna! Talo seisoo pölyttymässä yli uudenvuoden ja sitten sitä saa syödä.

Kun esikoisemme oli parivuotias, hän hiipi salaa imemään sokerimassaa piparkakkutalon savupiipusta. Yäk. Voi sitä riemua kun piparitalo vihdoin syötiin.

Muutama juhla pääsee keskeyttämään hartaan joulun odotuksen. Yksi näistä on isänpäivä. Kun olin lapsi, panostimme isänpäivään heikosti. Äiti teki kakun ja iskä sai koulussa tehdyt söperrykset. Mitään erityisiä isän ja lasten juttuja ei harrastettu.

En tiedä vaikuttiko perheeni naisvaltaisuus siihen, että iskä jäi (ja jää vieläkin) usein vähän pimentoon.

Oman perheen kohdalla haluaisin kuitenkin lähteä muuttamaan tätä perinnettä. Mikään juhla ei ole liian pieni juhlittavaksi ja siksi ajattelinkin sysätä meidän perheen isukin vanhemman lapsen kanssa leffaan ja keksiä nuoremmankin kanssa jotain tekemistä.

Aamupala on myös hyvä idea ja herra viisivuotias onkin usein sitä järjestämässä. Ongelmaksi tässä muodostuu kuitenkin oma joka viikonloppuinen aamu-unisuuteni ja kahvinkeiton vastustus. Luulen että isännälle ihana isänpäivälahja on jo lupa nukkua aamulla pitkään.

Suunniteltuja lahjoja en uskalla vielä paljastaa vaikka muutama on jo mielessä. Isäntä kun voi eksyä vakoilemaan…

Tältä sivustolta löytyy myös isänpäivälahjavinkkejä neuvoa tarvitseville. Katso isänpäivä lahjaideat: isänpäivälahjat.

Hullujen päivien saldo: nolla joululahjaa. Joululahjojen ostofiilistä ei ole vielä näkynyt, mutta ihme ja kumma, joulufiilis alkaa muuten jo iskeytymään päälle. Joululaulut soivat korvissa ja kynttilät palavat melkein joka ilta.

Joulun tuloa on ihana seurata. Ostoskeskuksissa on kiva katsella kuinka joulutavaroita kannetaan paikoilleen. Lelulehdet alkavat tippumaan postilaatikkoon ja sisustuslehdet lähestyvät hiljaa jouluteemaa. On kuin tyyntä myrskyn edellä.

Hiljalleen rakennan ympärilleni tulevaa joulua. Aikataulu on hahmoteltu ja lahjoja suunniteltu, joulukuusen paikka on päätetty. Ja jouluun on vielä yli kaksi kuukautta!

En kuitenkaan näe mitään huonoa siinä, että valmistautuu tulevaan jouluun. Joulu on ainakin minulle rauhoittumista ja nauttimista ympärillä olevista asioista.

On hyvä unohtaa jo etukäteen joulustressi ja ostosahdistukset. Istahdan lasten nukkuessa hyvän juoman kanssa nojatuoliin, kynttilän valoon.

Edellisestä joulusta selvittiin kunnialla. Syötiin itsemme ähkyisiksi, pukki kävi ja lasten lahjoja ihmeteltiin loppu ilta.

Nyt alkaa taas joulu kurkkimaan syksyn takaa. On alettava suunnittelemaan joulun vierailuaikatauluja ja lahjoja.

Vierailuaikataulu alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Pukkikin on jo tilattu. Muuton takia asumme nyt lähempänä vanhempiani, joten tästä näyttää tulevan ensimmäinen jouluyö omassa kodissa. Kaikkina edellisinä jouluina olemme majoittuneet joukolla vanhempieni luo.

Joululahjojen ostaminen alkaa yleensä minun kohdallani Stockan hulluilta päiviltä. Se on ainoa ale, jota harrastan. Ja siellä annan itseni irrotella. Vaikka kyseessä onkin vain markkinointikikka, annan itseni langeta alennuksiin.

Tällä viikolla ostosnautinto on edessä. Lasten lelu- ja kirjaosastot on ehdottomasti käytävä läpi. Ja niin myös koko muukin tavaratalo.

Kodin Ykköseen oli muuten jo ainakin pihavalot tulleet myyntiin. Minusta joulun koristelua ei saa langeta suunnittelemaan liian aikaisin, muuten into voi loppua kesken. Sitä odotan ainakin marraskuulle.

Nyt vain toivotaan, että pitkästä aikaa saataisiin valkea joulu.

Eilen käytiin ostamassa joulukuusi Prismasta. Tosi upea tuuhea yksilö, 30e. Uuden imupinnan sahaaminen oli vaikeampi tapaus ottaen huomioon, että talosta ei löytynyt kuin lasten saha. Tänään jo siis laitettiin kuusi pystyyn ja koristeltiin.

Koristelu on ihanaa onneksi myös poikani mielestä. Poikani haluaa laittaa kuusen täyteen vanhoja muovipalloja, minä en. Olen joka vuosi hankkinut uusia lasipalloja (tai palleita kuten pojallani oli ennen tapana sanoa). Ensi vuonna tekee jo tiukkaa saada kaikki mahtumaan.

Vanhempieni luona kuusi koristeltiin aina aaton aattona kun iskä oli saanut luututtua lattiat. Tai oikeastaan aina se venyi aaton puolelle, noin kello yhteen. Vieläkin sama tapa taitaa olla elossa.

Iskä kantaa kuusen sisään ja asettelee sitä pitkään jalkaansa. Seuraavaksi hän laittaa valot ja sitten pääsevät lapset valloilleen. Lapset, jotka nykyisin ovat aikuisia. Äiti katsoo vierestä jouluoluensa kanssa.

Vanhempien luona vanhimmat koristeet ovat jostain 1900-luvun alkupuolelta ja uusia ostetaan joka vuosi. Viime vuonna mummo pääsi oikein Saksaan ostelemaan aitoja joulukuusen lasipalloja.

Sekä minulle että äidilleni on kertynyt suuret kasat käyttämättömiä joulupalloja. En keksi mitä niille voi tehdä.