Suklaata jouluntäydeltä

Kaupat ovat jo kuukauden ajan olleet täynnä joulusuklaita. Minulle ne eivät ole mikään heikkouden paikka, mutta miehelleni suklaarasiat edustavat täydellistä joulua. Joka joulu saamme monet kerrat kuulla kuinka hän kymmenvuotiaana ei syönyt jouluaattona mitään ruokaa, mutta neljä levyä suklaata ja konvehdit päälle maistuivat hyvin.

Jopa mieheni mielestä suklaita ei ole pakko ostaa kotiin kunhan niitä löytyy joulunviettopaikoista, mummoloista. Mieheni isä ostaa jouluisin erilaisia suklaarasioita sadalla eurolla ja anopille marmeladit. Lisäksi jokainen saa oman suklaarasian lahjaksi ja anopille marmeladit.

Joulu vanhempieni luona on muuttunut paljon suklaisemmaksi minun ja siskoni miehien myötä. Minä ja sisarukseni olemme aina pitäneet enemmän kirpeistä ja kovista karkeista, myös jouluna. Ennen jouluun eksyi vain isovanhempien tuomat suklaalevyt ja paketti Wiener Nougata.

Me ostimme lapsina myös joka vuosi äidille ja iskälle omat Twist-pussit joululahjoiksi. Aina tuli kiire syömään kummankin pussista mustat lakritsitoffeet, äiti tykkäsi marsipaanista. Lahjana tämä oli mukava, koska alkuvuosien jälkeen emme enää yrittäneet pakata pusseja vaan pelkkä juhlanaru riitti.

Twist-pusseista tuli tapa, jota alettiin pitää itsestäänselvyytenä. Jossain vaiheessa lopetimme tämän tradition ja se oli yllätyksekseni vanhemmille pettymys. Jatkoimme traditiota seuraavana vuonna.

Suklaan on oltava kylmää, usein jopa pakastimessa ollutta. Lämmin suussa sulava suklaa on ällöä.

Oma lempijoulusuklaani on Wiener Nougat, ainakin pieninä annoksina nautittuna. Se on ainoa suklaa josta mieheni ei pidä. Kyllä joulu vaatii myös paketin kylmiä After Eightejäkin.

Mieheni mukaan suklaarasian on sisällettävä niitä huonompiakin konvehteja, jotta parempia osaisi arvostaa. Minä napsin vain parhaat päältä.