Lahjat, joita en koskaan saanut
30.11.2007 21:08 muori
Lapsena joulupukinlistani oli aina todella pitkä. Joinakin vuosina selailimme lelulehtiä ja leikkasimme niistä kuvia listoihimme.
Aina ei kuitenkaan voi saada mitä haluaa, kuten vanhempani sanoisivat. Useita leluja en vuosienkaan toivomisen jälkeen saanut pukin kontista. Nyt toteutumattomat toiveet näkyvät lastemme pakettien määrässä.
Koko lapsuuteni toivoin lahjaksi sähköistä autorataa. En koskaan saanut sitä. Poikamme sai järjettömän ison autoradan viime vuonna pukilta. Jälkeenpäin ajatellen lahja oli melko älytön. Nyt se on mummolan takkahuoneessa, koska se on ainoa paikka minne se mahtuu ja sitä ei viitsi monimutkaisuuden takia purkaakaan.
Lapsena eräällä kaverillani oli Nintendo ja Super Marion pelaaminen oli mahtavaa. Olin varmasti tylsä vieras, koska usein en halunnut muuta tehdä kuin pelata. Toivoin itselleni Nintendoa monena jouluna, mutten koskaan saanut sitä.
Tämän vuoden alussa poikani ilmoitti haluavansa synttärilahjaksi Nintendon. Tällä viikolla kävimme ostamassa hänelle viisivuotislahjaksi Nintendo DS Liten ja siihen tietenkin Super Mario pelin. Sain luvan pelata kun poikani nukkuu. Viime yönä pelasin tunnin.
Kai me kaikki elämme jossain suhteessa omaa lapsuuttamme uudelleen omien lapsiemme kautta. Ainakaan lahjojen osalta en usko, että lastemme osa on liian rankka. Ehkä materian liian suuri läsnäolo saa jossain vaiheessa aikaan hylkimisreaktion.
Iitu kommentoi 18.12.2007 kello 16:28
Noinhan se yleensä on, mutta joskus sitä vaan on varma, että jollekkin asialle tulee käyttöä, ja toivoo niitä niin hirveän kovasti. Itse toivoin juuri tuota Nintendo DS Liteä, mutta vanhempani tuomitsivat sen jo nyt. Mutta mistä sitä tietää, ehkä se oli avin hämäystä, ja pukki tuo sittenkin sellaisen???