Joulukalenterit jokaisen makuun

Tänään kaivoimme mummolasta taas viisivuotiaallemme joulukalenterin. Hänellä on aina ollut sama mummon ostama joulukalenteri, joka täytetään joka vuosi herkuilla ja krääsällä.

Viime vuonna vaari täytti viikonpäivälappujen avulla kalenterin. Tänä vuonna on minun vuoroni. Kalenteriin menee pikkuautojen lisäksi erilaisia purukumeja ja tietenkin namuja.

Viime viikolla isä meni kauppareissulla lupaamaan pojalle kaupan karkkikalenterin. Minä vedin herneen nenään. Järjetöntähän se olisi kun vanhassa kalenterissa on kuitenkin vähintään joka toinen päivä namuja. Itse täytetyssä on vähemmän kaupallisuuttakin. Isännällä ei aina pää toimi.

Nyt on vain luotettava pikkuisen huonoon muistiin… eli itkua ja hampaan kiristystä tästä vielä tulee.

Lapsena minulla oli lähes joka vuosi se sama suklaakalenteri, jossa oli jauhoista suklaata. Tämä johtui varmasti siitä, ettei paperikalenterin lisäksi juuri muita vaihtoehtoja ollut. Viidennellä luokalla, kun olin karkkilakossa, sain tarrakalenterin.

Nykyisin on lapsille ainakin lego-, tarra-, purkka- ja karkkikalentereita, mutta miksi en ole törmännyt painettuun aikuisten adventtikalenteriin? Olisi kiva juosta joka aamu innoissaan kalenterille katselemaan pientä puolialastoman uroon kuvaa (ja unohtaa vieressä heräävä todellisuus). Jouluaaton iso kuva vasta jännä olisikin! Ja miehille tietenkin tissiadventtikalenteri.

Aikuisten adventtikalenteri olisi omiaan vähentämään monien jouluahdistusta. Valoa synkimpään vuodenaikaan.