Viime vuonna jäi piparkakkutalo rakentamatta, mutta taas tänä vuonna on suuret suunnitelmat. Aluksi mies aina kaavailee rakentavansa itse suunnittelemansa talon, mutta koska virallisia piirustuksia ei joulukuun puoliväliin mennessä saada pöytään, kaivan netistä tai lehdistä valmiit ohjeet. Tuhisten mies suostuu rakentamaan valmisohjeistakin jotain.

Hitaasti ja varmasti palat leikataan ja paistetaan. Leikkimiselle ei ole sijaa tässä vaiheessa, sillä muuten suunnitelma voi tuhoutua. Miehen tehtäväksi siunaantunut sokerin sulatus ja sillä liimaaminen on vakavaa hommaa. Kaikkien on varottava, sillä hänellä on käsissään jotain kuumaa. Muiden on tuettava piparinpalasia ja tehtävä se huolella. Ok, on ihan hyvä antaa hänellekin vähän valtaa, edes pipareiden paistossa.

Ongelma muodostuu kun minä lasten kanssa haluaisin osallistua piparkakkutalon lopulliseen asuun. Aluksi mies rakentaa taloa yhdessä, mutta kun koristeluun ei varata kahden päivän suunnitteluaikaa ja namuja asetellaan piparinpintaan melko sattumanvaraisesti, mies siirtyy mököttämään, koska emme noudata yhteistä suunnitelmaa.

Piparitalon rakentaminen on kuitenkin hauskaa ja miehen käytös antaa siihen vain huvittavan säväyksen, jolla pääsee jatkossa piikittelemään. Tänä vuonna olisi kiva saada parhaat palat videolle ja kaivaa ne esiin kun minua väitetään vaikeaksi.

Lopullisesta talosta otetaan kuvia eri suunnista ja heti aletaan suunnitella seuraavan vuoden teosta. Sehän voisi olla vaikka linna! Talo seisoo pölyttymässä yli uudenvuoden ja sitten sitä saa syödä.

Kun esikoisemme oli parivuotias, hän hiipi salaa imemään sokerimassaa piparkakkutalon savupiipusta. Yäk. Voi sitä riemua kun piparitalo vihdoin syötiin.

En tiedä vaikuttiko perheeni naisvaltaisuus siihen, että iskä jäi (ja jää vieläkin) usein vähän pimentoon.

Oman perheen kohdalla haluaisin kuitenkin lähteä muuttamaan tätä perinnettä. Mikään juhla ei ole liian pieni juhlittavaksi ja siksi ajattelinkin sysätä meidän perheen isukin vanhemman lapsen kanssa leffaan ja keksiä nuoremmankin kanssa jotain tekemistä.

Aamupala on myös hyvä idea ja herra viisivuotias onkin usein sitä järjestämässä. Ongelmaksi tässä muodostuu kuitenkin oma joka viikonloppuinen aamu-unisuuteni ja kahvinkeiton vastustus. Luulen että isännälle ihana isänpäivälahja on jo lupa nukkua aamulla pitkään.

Suunniteltuja lahjoja en uskalla vielä paljastaa vaikka muutama on jo mielessä. Isäntä kun voi eksyä vakoilemaan…

Tältä sivustolta löytyy myös isänpäivälahjavinkkejä neuvoa tarvitseville. Katso isänpäivä lahjaideat: isänpäivälahjat.

Joulun tuloa on ihana seurata. Ostoskeskuksissa on kiva katsella kuinka joulutavaroita kannetaan paikoilleen. Lelulehdet alkavat tippumaan postilaatikkoon ja sisustuslehdet lähestyvät hiljaa jouluteemaa. On kuin tyyntä myrskyn edellä.

Hiljalleen rakennan ympärilleni tulevaa joulua. Aikataulu on hahmoteltu ja lahjoja suunniteltu, joulukuusen paikka on päätetty. Ja jouluun on vielä yli kaksi kuukautta!

En kuitenkaan näe mitään huonoa siinä, että valmistautuu tulevaan jouluun. Joulu on ainakin minulle rauhoittumista ja nauttimista ympärillä olevista asioista.

On hyvä unohtaa jo etukäteen joulustressi ja ostosahdistukset. Istahdan lasten nukkuessa hyvän juoman kanssa nojatuoliin, kynttilän valoon.

Nyt alkaa taas joulu kurkkimaan syksyn takaa. On alettava suunnittelemaan joulun vierailuaikatauluja ja lahjoja.

Vierailuaikataulu alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Pukkikin on jo tilattu. Muuton takia asumme nyt lähempänä vanhempiani, joten tästä näyttää tulevan ensimmäinen jouluyö omassa kodissa. Kaikkina edellisinä jouluina olemme majoittuneet joukolla vanhempieni luo.

Joululahjojen ostaminen alkaa yleensä minun kohdallani Stockan hulluilta päiviltä. Se on ainoa ale, jota harrastan. Ja siellä annan itseni irrotella. Vaikka kyseessä onkin vain markkinointikikka, annan itseni langeta alennuksiin.

Tällä viikolla ostosnautinto on edessä. Lasten lelu- ja kirjaosastot on ehdottomasti käytävä läpi. Ja niin myös koko muukin tavaratalo.

Kodin Ykköseen oli muuten jo ainakin pihavalot tulleet myyntiin. Minusta joulun koristelua ei saa langeta suunnittelemaan liian aikaisin, muuten into voi loppua kesken. Sitä odotan ainakin marraskuulle.

Nyt vain toivotaan, että pitkästä aikaa saataisiin valkea joulu.

Vanhempieni luona kuusi koristeltiin aina aaton aattona kun iskä oli saanut luututtua lattiat. Tai oikeastaan aina se venyi aaton puolelle, noin kello yhteen. Vieläkin sama tapa taitaa olla elossa.

Iskä kantaa kuusen sisään ja asettelee sitä pitkään jalkaansa. Seuraavaksi hän laittaa valot ja sitten pääsevät lapset valloilleen. Lapset, jotka nykyisin ovat aikuisia. Äiti katsoo vierestä jouluoluensa kanssa.

Vanhempien luona vanhimmat koristeet ovat jostain 1900-luvun alkupuolelta ja uusia ostetaan joka vuosi. Viime vuonna mummo pääsi oikein Saksaan ostelemaan aitoja joulukuusen lasipalloja.

Sekä minulle että äidilleni on kertynyt suuret kasat käyttämättömiä joulupalloja. En keksi mitä niille voi tehdä.

Ainoa kauppa missä tähän mennessä olen muuten kohdannut joulumusiikkia, on Sokos. Sielläkin tuli vain pari biisiä normaalimusiikin lomassa. Minulle se on pettymys. Nautin joulumusiikista. Näköjään kaupat ovat nousseet varpailleen joulukriittisten ihmisten jupinoista.

Vietin kaupoissa vain neljä tuntia, mutta nyt on ainakin pikkusen ja miehen lahjat hankittu. Vaaville ostin Brion pikkuauton ja palikkalaatikon, pehmokirjan, Geomag baby paketin ja kippotornin. Isommalle herralle tarttui tällä kertaa mukaan vain lisäosa Battleground peliin.

Kirjakaupat ovat pakollisia jouluostoskohteita, koska mieheni mielestä joulu ei ole mitään ilman kirjoja. Hintaerot ovat kuitenkin järkyttäviä. Kävin Suomalaisesta kyselemässä erästä kirjaa, sitä ei ollut hyllyssä, mutta sen hinta olisi ollut jotain 42e. Sokoksella sama kirja oli alle 30e ja lopulta Kirjatorilla hinta oli jotain 18,5e. Ostin Kirjatorilta ja suosittelen muillekin hintojen vertailua.

Harmittaa vain kun ei vielä pääse paketoimaan, unohdin nimittäin ostaa lahjapaperia. Sentään sain itse askarrella nimilaput kartongista ja tarroista. Kyllä se joulu sieltä tulee…

Alkuruoan kalat ovat ihanaa herkkua. Viime vuonna joulupöytä oli tylsempi tapaus, koska olin raskaana ja graavit ja mädit olivat kiellettyjen listalla. Isäni on ehdottomasti maailman paras graavaaja ja hänen laittamansa lohet ja siiat sulavat kielellä. Viime vuosina hän on laittanut tavallisen graavilohen lisäksi myös rosépippurigraavia.

Pöydässä on tietenkin myös kolmenlaista mätiä: muikun, siian ja kirjolohen. Viime vuosina äitini on tehnyt kirjolohen mädistä terriiniä, joka on todella hyvää. Mieheni opetti koko perheen syömään muikunmätiä, kermavaahtoa ja sipulia hapankorpun päällä.

Myös sillit kuuluvat joulupöytään. Meidän tapauksessa sillejä on pöydässä ainakin viittä eri lajia. Ja sillien kanssa uusia perunoita, nam. Joka vuosi äitini kertoo joulupöydässä kuinka minä en eräänä vuonna syönyt kuin kaksikymmentä uuttaperunaa.

Lämpimistä ruoista odotan eniten omaa sekoitustani. Kasaan porkkanalaatikosta, purkkiherneistä ja kinkun ”liemestä” tehtyä kastiketta läjään lautaselleni. Herneet ovat minun ja veljeni intohimo, mutta siskoni inhokki. Jos kinkku on kosteaa, on myös se ihana makuelämys.

Kaikille oma versionsa on tärkeää. Kun kaikki asuimme vielä kotona, piti pyttipannua laittaa kolmea eri lajia; minä en syönyt sipulia, veljeni ei syönyt makkaraa (mutta onnesi vielä pekonia siihen aikaan) ja loput halusivat pyttipannuun makkarat, sipulit ja pekonit.

Jouluna äitini laittaa veljelleni oman kalkkunan (jota myös muut saava syödä) ja siitä tietenkin oman kastikkeensa, koska veljeni lopetti punaisen lihan syömisen joku vuosi sitten. Ja famulle laitetaan lipeäkalaa, jota kukaan muu ei edes maista.

Ruoka näyttelee isoa osaa joulussamme. Mieheni alkoi dieetille 24.11., jotta voisi hyvin mielin lihota jouluna vakio viisi kiloaan. Tämän käytöksen epäterveellisyyden esilletuominen ei ole suotavaa.

Joulukoristelun ja -siivouksen lisäksi en joudu paljoa joulujärjestelyihin panostamaan, me kun vietämme koko joulun mummoloissa. Viimeistään aattoaamuna lähdemme omien vanhempieni luokse aamupuurolle ja vietämme siellä koko aaton. Siellä syödään ja joulupukkikin varmaan pääsee kyläilemään.

Joulupäivänä pakkaamme pojat ja lahjat autoon ja ajelemme mieheni vanhempien luokse. Siellä syödään jouluherkut ja varmaan availlaan toinen setti lahjoja. Sitten vihdoin illalla kotiin ja joulu onkin yhtäkkiä ohi. Onneksi kaikki asumme sentään pääkaupunkiseudulla.

Harmillista tässä järjestelyssä on, että missään vaiheessa ei pääse kunnolla rentoutumaan ja vain olemaan, mikä minun mielestäni on yksi joulun parhaista puolista. Jatkuvasti on valmistauduttava seuraavaan tapahtumaan. Aikaisempina vuosina vietimme jouluaaton kummassakin mummolassa, mutta se kävi jo liian rankaksi.

Tänä aamuna poikani ehdotti, että viettäisimme joulun kokonaan kotona. Itse en ole valmis siihen. En voisi kuvitellakaan joulua ilman äitini joulupöytää ja perhettäni. Aikaisemmin syksyllä kerkesin jo herättelemään toiveita jouluyön vietosta kotona kun katselimme asuntoa vanhempieni läheltä, se meni kuitenkin sivu suun.

Sentään tänä vuonna jouluun voi valmistautua jo edellisenä viikonloppuna. Muutama vuosi sitten jouluna oli vain yksi vapaapäivä, se jätti aika kylmäksi.

Aina ei kuitenkaan voi saada mitä haluaa, kuten vanhempani sanoisivat. Useita leluja en vuosienkaan toivomisen jälkeen saanut pukin kontista. Nyt toteutumattomat toiveet näkyvät lastemme pakettien määrässä.

Koko lapsuuteni toivoin lahjaksi sähköistä autorataa. En koskaan saanut sitä. Poikamme sai järjettömän ison autoradan viime vuonna pukilta. Jälkeenpäin ajatellen lahja oli melko älytön. Nyt se on mummolan takkahuoneessa, koska se on ainoa paikka minne se mahtuu ja sitä ei viitsi monimutkaisuuden takia purkaakaan.

Lapsena eräällä kaverillani oli Nintendo ja Super Marion pelaaminen oli mahtavaa. Olin varmasti tylsä vieras, koska usein en halunnut muuta tehdä kuin pelata. Toivoin itselleni Nintendoa monena jouluna, mutten koskaan saanut sitä.

Tämän vuoden alussa poikani ilmoitti haluavansa synttärilahjaksi Nintendon. Tällä viikolla kävimme ostamassa hänelle viisivuotislahjaksi Nintendo DS Liten ja siihen tietenkin Super Mario pelin. Sain luvan pelata kun poikani nukkuu. Viime yönä pelasin tunnin.

Kai me kaikki elämme jossain suhteessa omaa lapsuuttamme uudelleen omien lapsiemme kautta. Ainakaan lahjojen osalta en usko, että lastemme osa on liian rankka. Ehkä materian liian suuri läsnäolo saa jossain vaiheessa aikaan hylkimisreaktion.

Tämän vuoden alussa kävimme leffassa katsomassa romanttisen komedian, Holidayn ja PizzaHutissa syömässä.

Tänäkin vuonna annan hänelle varmaan kirjekuoren, jossa on leffaliput ja lupaus viedä hänet ulos syömään. Lahja on helppo ja antaa valinnanvaraa. Ajankohdan, leffan ja ruokapaikan voi päättää myöhemmin. Tällä kertaa laitan kyllä paikan valmiiksi jotta päästään etanoita syömään…

Leffalippujen sijastahan voisi antaa lahjaksi ooppera- tai teatteriliput, mutta millä sitten kiduttaa omaa miestä? Vanhalle ystävälle voi antaa vaikka liput nuoruuden lempibändin keikalle.

On todella mukavaa olla välillä vain kahdestaan, jutella paskaa miehistä. Lahja on oikeastaan myös itselle, lupaus illasta ilman kotitöitä.